{"id":814,"date":"2011-01-12T20:37:10","date_gmt":"2011-01-12T18:37:10","guid":{"rendered":"http:\/\/www.jukkatakalo.fi\/?page_id=814"},"modified":"2021-09-19T15:45:06","modified_gmt":"2021-09-19T12:45:06","slug":"vastarannan-laulujen-lunnaat","status":"publish","type":"page","link":"http:\/\/www.jukkatakalo.fi\/?page_id=814","title":{"rendered":"Laulujen lunnaat"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/h2>\n

\u201dHomo!\u201d karjui Amore suu sorbusta vaahdoten.<\/em><\/h2>\n

Artisti itse kertoo kuinka Vastarannan laulut\u00a0syntyiv\u00e4t ja mist\u00e4 tarinat niihin pajukot rymisten saapuivat.<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tenttutiet\u00e4 Tupsulaan on minun versioni Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Road -kappaleesta. Tosin s\u00e4vel ja sanat ovat aivan erilaiset, eik\u00e4 sovitus ole sinnep\u00e4ink\u00e4\u00e4n.Eltonin ralli oli j\u00e4\u00e4nyt soimaan joskus pikkupoikana p\u00e4\u00e4h\u00e4n kun l\u00e4hdettiin poikien kanssa potkimaan jalkapalloa Martinniemen kentille taskut merirosvorahoja kilisten.<\/p>\n

Eltonin ralli soi radiossa taas kun muutin takaisin kasvumaisemiini Haukiputaalle vuonna 2006. Kauppaan ajellessani tajusin rallattaneeni lapsena biisi\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 artistia ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sanoja. Historiaa oli kirjoitettu p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni siihen melodiaan tai ainakin se melodia oli koodi niihin tiedostoihin, joihin muistot oli talletettu.\u00a0Haukiputaan S-marketissa tuli monena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 monta tuttua naamaa vastaan lapsiensa kanssa, mutta monta vanhaa kaveria oli my\u00f6s poistunut pelist\u00e4.\u00a0Olisiko se ollut pakastealtaan kohdalla, kun alkoi tuntua ett\u00e4 pystyin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n samanaikaisesti useita kerroksia ja kaaria el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ajassa ja paikassa.<\/p>\n

Kun sitten baarissa vanha peti-, eiku pelikaveri oli sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 minun pit\u00e4isi tehd\u00e4 lauluja \u201dmeist\u00e4 ittest\u00e4 ja oikioista asioista\u201d, tulevien laulujen aiheet tuntuivat itsest\u00e4\u00e4n selvilt\u00e4. Niinp\u00e4 l\u00e4ksin y\u00f6nsilm\u00e4ss\u00e4 baarista valaistuneena talsimaan Tenttutiet\u00e4, joka kulkee hautausmaan ohi ja jonka varrella on my\u00f6s Tupsula<\/span><\/a>, rivitaloryhm\u00e4 joka rakennettiin 1970-luvulla Hyvonin kalsaritehtaaseen<\/span><\/a> saapuneille nuorille ompelijattarille asuinpaikaksi ennen miehel\u00e4\u00e4 ja avioliiton satamakaupunkia.<\/p>\n

Pohjoiseen palattuani halusin tehd\u00e4 my\u00f6s levyni taas pohjoisessa. Etsin ja valitsin hommaan avukseni alueen lahjakkaimmat tyypit. Tuottaja-miksaajaksi ja soundi-intiaaniksi l\u00f6ytyi Pentti Amore ja musiikillisia intohimoja toteuttamaan iil\u00e4inen Viina-Jake, joiden molempien tekemisiin olin tutustunut mainion Morley-yhtyeen<\/span><\/a> parilla ensimm\u00e4isell\u00e4 levyll\u00e4. Lopullisen ratkaisun aiheutti Pentti Amore ja Montana Moonin Ehk\u00e4 joskus -kappale.<\/span><\/a><\/p>\n

Omat hommani laulunteosta laulamiseen tein ja \u00e4\u00e4nitin kotini v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisyydess\u00e4 sijaitsevassa Tenttustudiossa, joka yll\u00e4tt\u00e4en sijaitsee, melkein Tenttutien<\/span><\/a> varrella.<\/p>\n

*<\/p>\n

*<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

En tied\u00e4 oliko Ei ikin\u00e4 naimisiin<\/span> <\/a>-kappaleen kolmas s\u00e4keist\u00f6 itsens\u00e4 toteuttava ennustus, mutta Pohjois-Pohjanmaalla min\u00e4 taas her\u00e4sin. Olin tehnyt ensimm\u00e4isen soololevyni 2005 j\u00e4lkeen jo l\u00e4j\u00e4n keikkoja yksin\u00e4ni kitaran kanssa ja olin v\u00e4hitellen p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 jyv\u00e4lle siit\u00e4kin hommasta. Soolokeikoilla huomasi kuinka ihmiset kuuntelivat tarkasti laulujen tekstej\u00e4 ja saattoivat tulla antamaan palautetta laulusta, jonka olivat juuri kuulleet ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. T\u00e4m\u00e4 alkoi v\u00e4hitellen vaikuttaa lauluihin. Ihmiset villiintyiv\u00e4t, kun kuulivat laulajan sanovan asioita aivan suoraan, ilman ylempien tahojen sensuuria.<\/p>\n

Kiinnostuin vanhasta kuplettiperinteest\u00e4. Kuuntelin Matti Jurvaa ja Dallap\u00e9ta. Luin jostain Bob Dylanin tekev\u00e4n lauluja siten ett\u00e4 h\u00e4n ottaa k\u00e4sittelyyn jonkun vanhan kansanlaulun, kaulii, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja tirist\u00e4\u00e4 siit\u00e4 omanlaisensa mehun.<\/p>\n

Olin perinyt suvun polkuharmoonin ja sen kanssa jammatessa muistui vanha Pasi Kauniston tunnetuksi tekem\u00e4 kansans\u00e4velm\u00e4 Lakeuden kutsu, jota oli jo joskus aikoinaan soitettu Aknestikin keikkojen loppunauhana. P\u00e4\u00e4tin kokeilla Dylanin metodia ja p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 kansanlaulua 2000-luvulle ja omaan paluumuuttajan n\u00e4k\u00f6kulmaani. Oulun seudun teknologiameiningit olivat olleet jonkun aikaa jo laskusuunnassa ja rahantekemisen ideologiaan oli yleisesti kyll\u00e4stytty. Sielt\u00e4 se l\u00e4hti.<\/p>\n

Lakeus tuntui olevan laulussa laajakankaan kokoinen. Kappaletta innostui tuottamaan Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Mars<\/span><\/a> sek\u00e4 Radiopuhelimet<\/span><\/a>\u2013yhtyeiss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 uraa tehnyt Katz, jonka kokemusta elokuva\u00e4\u00e4nisuunnittelijana esitys tuntui kaipaavan.<\/p>\n

Katz kuunteli ja h\u00e4nen toivomuksestaan v\u00e4hensin sanojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja tietty\u00e4 rytmist\u00e4 hakkaavuutta laulustani. Katzin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4 \u00e4\u00e4nitin itse harmoonin soiton ja laulun. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 harmoonin polkimien kolinaa ja l\u00e4\u00e4h\u00e4tyst\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 elementeist\u00e4 ja mist\u00e4 lie napatuista elementeist\u00e4 Katz kokosi vaikuttavan \u00e4\u00e4nikollaasin, johon Viina-Jake halusi tuoda viel\u00e4 oman syv\u00e4n iijokisen panoksensa banjon muodossa. Lakeuden loisto -musiikkivideo<\/span><\/a><\/p>\n


\n<\/span><\/p>\n


\n\"\"<\/span><\/p>\n

*<\/p>\n

*<\/p>\n

Jeesukseksi ristille -laulun min\u00e4hahmo k\u00e4vi alunperin ysikutosella Saabilla Kuusrockissa, mutta ajattomuuden vaikutelmaa haettaessa Kuusrock muuttuikin Qstockiksi<\/span><\/a> . Festarien leirint\u00e4-alueena toimi ja toimii edelleen Nallikarin leirint\u00e4alue<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Laulu alkoi synty\u00e4 aluksi elokuvak\u00e4sikirjoituksena muuttuen sitten puhutun kuunnelman suuntaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa mukaan kuvioon astui pianomelodia, jota kuullaan edelleen introssa ja kertsin taustalla. Aluksi laulussa olikin vain pelkk\u00e4\u00e4 puhetta ja tarinointia musiikin s\u00e4estyksell\u00e4. V\u00e4hitellen siit\u00e4 alkoi kuitenkin muodostua popkappale. S\u00e4keist\u00f6jen papattava laulurytmi pyrki j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n Bon Jovin Runaway<\/span><\/a> -kappaleen ikimuistoista syntikkap\u00e4p\u00e4tyst\u00e4. Kappaleen alkuper\u00e4inen 3. s\u00e4keist\u00f6 korvattiin Viina-Jaken mahtavalla kitarasoololla, joka kertoo musiikin kielelle k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 seuraavat riimit:<\/p>\n

3. sitten pyysit mua viereesi sun makuupussiin<\/address>\n
sanoit, \u00e4l\u00e4 luule silti ett\u00e4 p\u00e4\u00e4set nussiin<\/em><\/address>\n
siihen oli sulla pyh\u00e4 lupauksesi vain syyn\u00e4<\/em><\/address>\n
sill\u00e4 aiot menn\u00e4 avioon neitsyyn\u00e4<\/em><\/address>\n

\n<\/em><\/address>\n
min\u00e4 halusin ja sin\u00e4 annoit suudella<\/em><\/address>\n
siin\u00e4 alkoi pikkuveikka pian huudella<\/em><\/address>\n
sin\u00e4 tahdoit tiet\u00e4\u00e4 milt\u00e4 mahtaa tuntua<\/em><\/address>\n
se kun sitten joskus kantaa morsiushuntua<\/em><\/address>\n

\n<\/em><\/address>\n
\u00a0<\/address>\n
Arvatkaapa muuten mit\u00e4 biisi\u00e4 soitin Viina-Jakelle malliksi kitarasooloa varten? Voisiko vastaus olla t\u00e4llainen?<\/span><\/a><\/span><\/address>\n
\u00a0<\/address>\n
*<\/span><\/span><\/address>\n
*<\/span><\/span><\/address>\n
\"\"<\/a>
\n<\/span><\/span><\/address>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Martinniemi -kappaleen ensimm\u00e4isi\u00e4 aihioita soittelin jo H\u00e4r\u00f6sen Maakon<\/span><\/a> kanssa joskus vuonna 2003. Maakolla oli vastaavia lapsuudenkokemuksia tehtaan pillin huudosta ja sit\u00e4 seuraavasta ihmisvirrasta sahan portilla Oulun Pateniemest\u00e4. Laulu ei sill\u00e4 er\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt muotoaan ja melkein unohtui, koskapa siit\u00e4 ei tullut tehty\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista demoakaan.<\/p>\n

My\u00f6hemmin Martinniemen<\/span><\/a> kyl\u00e4nraittia ajellessa ja tutuille historiaa esitelless\u00e4 vanha laulunaihio tuli kuitenkin taas mieleen.<\/p>\n

En vaan muistanut miten melodia meni, vain joitain sanoja oli merkittyn\u00e4 muistiin laulun alkupuolelta. Vanhan liiton ty\u00f6laulu- ja junttameininki\u00e4 pit\u00e4isi olla kompissa ja semmoista maankohoamisesta muistuttavaa eeppist\u00e4 jytin\u00e4\u00e4 harmonioissa.<\/p>\n

Sitten laulun tekstille l\u00f6ytyikin aivan uusi suunta.<\/p>\n

Kotiseudulle palatessa en kuvitellut tulevani lintukotoon, mutta teknokraattien n\u00e4kemykset\u00f6n rakennusinto tuli silti yll\u00e4tyksen\u00e4. Vanhaa kotimets\u00e4\u00e4ni Kiiminkijoen<\/span><\/a><\/span> suulla Kurtinhaudan<\/span><\/a> rannassa oltiin antamassa rakennusyhti\u00f6iden haltuun ja ainoa kaikille kyl\u00e4isille yhteisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva paikka katsella horisonttia oli muuttumassa \u00f6kyl\u00e4hi\u00f6ksi. Kun samaan aikaan talvella 2008 alettiin uutisoida tehtaiden laukkauttamisesta syrj\u00e4seuduilla ymp\u00e4ri maata, ymm\u00e4rsin teht\u00e4v\u00e4ni kansalaisena ja lauluntekij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Jos min\u00e4 en sano ja saa asiaa kuuluville, niin kuka sitten?<\/p>\n

Minun ei siis pit\u00e4isi kirjoitella yleis\u00f6nosastoihin ja nettipalstoille, vaan tehd\u00e4 lauluja jotka eiv\u00e4t ehk\u00e4 suoraan muuta maailmaa, mutta kuitenkin ovat ohjaamassa ajatusten virtoja ja kailottamassa syd\u00e4nten \u00e4\u00e4nt\u00e4 sinne miss\u00e4 keinoaurinko paistaa.<\/p>\n

Martinniemess\u00e4 oli tapahtunut 20 vuotta aikaisemmin, 1980-luvulla sama, mik\u00e4 parhaillaan tuolloin tapahtui Kemij\u00e4rvell\u00e4. Tehdas l\u00e4hti ja j\u00e4i valtava ty\u00f6tt\u00f6myys. Martinniemi oli kuitenkin lopulta selvinnyt siit\u00e4, muuttuneena, uutta yhteishenke\u00e4 hakien.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sitten my\u00f6s itse laulu alkoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muotoaan, alun nostalgiasta siirryt\u00e4\u00e4n muuttuneeseen nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jossa kapitalismikaan ei ole niinkuin ennen, jolloin patruunan oli huolehdittava ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4\u00e4n, koska niit\u00e4 ei viel\u00e4 voinut vaihtaa kiinalaisiin.<\/p>\n

Rantamets\u00e4n suojelukiistan ollessa kuumimmillaan tein laulusta akustisen ja kantaaottavan musiikkivideon<\/span><\/a>.<\/p>\n

Samoille kuvissa n\u00e4kyville rannoille sijoittuvat my\u00f6s useat Joni Skiftesvikin<\/span><\/a> kirjojen tarinat\u00a0ja siell\u00e4 j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n nykyisin Maakinen Martinniemi -piknik festivaali, jonka yhten\u00e4 is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 itsekin touhuan.<\/p>\n

Kyl\u00e4l\u00e4isten<\/span><\/a> kanssa yhteisrintamassa my\u00f6s kunnanvaltuusto saatiin perumaan rannan kaavoitussuunnitelmat ja j\u00e4rki lopulta voitti ja hulluus h\u00e4visi Haukiputaalta<\/span><\/a>. Oliko se sitten laulava vallankumous vai mik\u00e4, en tied\u00e4, mutta ihmiset havahtuivat hereille ihmetellen ett\u00e4 mit\u00e4 helevetti\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli oikein tapahtunut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Vaikka esiinnynkin paljon akustisen kitaran kanssa, en kauheasti tykk\u00e4\u00e4 runopoikamaisesta herk\u00e4n eteerisest\u00e4 akustisen kitaran nypl\u00e4\u00e4misest\u00e4 lattean runoilun taustalla. Akustisella kitarallakin voi rokata! Ei se ole mit\u00e4\u00e4n pienimuotoista! Avaruus on isompi kun ymp\u00e4rill\u00e4 ei pauku rumpu tai m\u00f6rise basso. Ja se ett\u00e4 rokkaa, ei tarkoita ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla hirve\u00e4 meteli. Jokainen on v\u00e4h\u00e4n bono!<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on vittu(maista murehtimista) kappale ei ole kannanotto esim. Samuli Putron El\u00e4m\u00e4 on juhla -biisin pateettisen komeaan herkkyyteen. El\u00e4m\u00e4 on vittu(maista murehtimista) on tehty aikaisemmin, mutta silti sekin pyrkii olemaan oikeasti herkk\u00e4 ja koskettava kappale, vaikka siin\u00e4 sanotaankin rumana pidetty, mutta oikeasti kaunis sana. Pit\u00e4\u00e4 laulaa niinkuin puhuu, muuten se ei ole totta.<\/p>\n

Voiko olla niin ett\u00e4 vittu on sanojen ruma ankanpoikanen?<\/p>\n

No, Viina-Jake halusi ett\u00e4 kappale saisi toiveikkaan k\u00e4\u00e4nteen toisessa s\u00e4keist\u00f6ss\u00e4 ja kertoi mummostaan, joka Iin pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 sanoi turhan murehtijoille \u201dmit\u00e4 se siin\u00e4 huono huokaa, kun onni on jo kelekassa\u201d. Sitten Viina-Jake soitti p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n kuulemansa Ringo-rummutuksen<\/span><\/a> v\u00e4kisin minun Strawberry Fields Forever<\/span><\/a>-henkiseen sovitukseeni ja siell\u00e4h\u00e4n se lep\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kaksitoista-miehist\u00e4 balalaikkaorkesteria ei Petroskoista koskaan saapunut, joten nekin jouduttiin vetelem\u00e4\u00e4n sitten itse. Kaikkeuden mysteeriink\u00e4\u00e4n ei ole viel\u00e4 ratkaisua l\u00f6ytynyt.<\/p>\n

*<\/p>\n

*\"\"<\/a><\/p>\n

Armonpulla on kaunis sana. Niit\u00e4 jaetaan harvoin. Kappaleessa oli ensin ihan erilainen kertos\u00e4e, mutta jostain syyst\u00e4 yksi aamu siin\u00e4 oli sitten tuommoinen, joka oli siihen tullut kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n kyselem\u00e4tt\u00e4. Annoin sen olla.<\/p>\n

Tein kappaleesta kotidemon, joka sitten unohtui jonnekin, kun tuntui ett\u00e4 onpa noita parempiakin ralleja. Kun sitten laitoin myspaceen hyl\u00e4tyist\u00e4 ralleista koosteen nimell\u00e4 \u201dLyhyt soittolista rakkaudesta\u201d (kaikki hyl\u00e4tyt laulut olivat jostain syyst\u00e4 ihmissuhteisia), niin minulle alkoi tulla y\u00f6llisi\u00e4 tekstiviestej\u00e4 saunailtojen loppumetreilt\u00e4.<\/p>\n

Oli tehty empiirinen havainto: Armonpulla kosketti yli 30-vuotiaita miehi\u00e4 syv\u00e4lt\u00e4, mutta parikymppiset kollit eiv\u00e4t tajunneet ollenkaan mist\u00e4 kappale kertoo.<\/p>\n

Kappaleessa siis t\u00e4ytyi olla sit\u00e4 jotakin. Niinp\u00e4 aiheeseen palattiin ja tuottaja Pentti Amore<\/span><\/a> innostui ett\u00e4 nyt saadaan almu-bille v\u00e4h\u00e4n erilaistakin soundia. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on ilmiselv\u00e4 hitti. Vai mik\u00e4 se on nyky\u00e4\u00e4n hitti?<\/p>\n

*<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

*<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

*<\/p>\n

Suomessa jokivesist\u00f6t on rakennettu tukkoon viimeisten 60 vuoden aikana, jottapa riitt\u00e4isi s\u00e4hk\u00f6\u00e4 teollisuudelle ja telkkareille. Mutta rajansa kaikella. Ett\u00e4 niit\u00e4 pit\u00e4isi rakentaa viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4? Sit\u00e4 paitsi ne kosket ja jokivarret on ostettu is\u00e4nnilt\u00e4 viekkaudella ja v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4.<\/p>\n

Kysymys: Miksei satsata vaihtoehtoisten energiamuotojen kehitt\u00e4miseen kunnolla?<\/p>\n

Vastaus: Siksi koska valtaapit\u00e4v\u00e4t haluavat kaveriensa k\u00e4\u00e4riv\u00e4n voitot omistamistaan energiayhti\u00f6ist\u00e4 ja uudet energiamuodot pienent\u00e4isiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 voittoja.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on fakta, mutta voi kai sit\u00e4 aiheesta laulaakin, kun yleinen mielipide jokivarsilla on ett\u00e4 \u201dne voimalaitokset pit\u00e4isi r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u201d. Niin my\u00f6s Iijoen varrella, Kollajalla<\/span><\/a>.<\/p>\n

Useampi sukupolvi on menett\u00e4nyt pilkkahinnalla maansa ja sen mukana sukunsa henkisen perinn\u00f6n ja joutunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n siirtolaisiksi isompiin kaupunkeihin tai jopa Ruotsiin saakka. Vaikka itse en osaa pommia rakentaa, Miss Kollaja -kappaleen taustalla on mietint\u00f6\u00e4 siit\u00e4 mink\u00e4lainen ep\u00e4toivo ajaa siihen, ett\u00e4 joku alkaa pommia rakentaa ja kuinka syv\u00e4lle nurkkaan pit\u00e4\u00e4 ihminen ahdistaa, jotta joku vie homman ajatuksista oikeasti tekoihin<\/span><\/a> asti.<\/p>\n

Ja luulenpa jos n\u00e4it\u00e4 altaita alettaisiin oikeasti rakentaa, tuhoty\u00f6t olisivat jopa todenn\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Jos ei nuoriso, niin joku veteraani.<\/p>\n

Aidoilla tapahtumapaikoilla Iijokivarress<\/span>a<\/a> tehtiin kappaleen demoversioon musiikkivideo<\/span><\/a>,<\/span> jonka kuvasi tuottajabasisti, nyt my\u00f6s videotaiteilija Janne Huotari. Lopullinen albumiversio Miss Kollaja -videosta t\u00e4ss\u00e4<\/span><\/a>.<\/p>\n

Samoista tunnelmista kuin Miss Kollaja on syntynyt my\u00f6s kirjoittamani lyhytelokuva Kek\u00e4 kommeiten kuolee. Viel\u00e4 kuviksi realisoitumatta olevan elokuvan k\u00e4ss\u00e4rin voi lukea klikkaamalla t\u00e4st\u00e4.<\/span><\/a><\/p>\n

Tuottaja Pentti Amore tavoitteli Miss Kollajaan \u00e4\u00e4nikuvaksi tunnelmaa, joka kuullostaa silt\u00e4 kuin suon keskell\u00e4 olisi disko, jonka peilipallon alla Killers ja 22 Pistepirkko soittavat yhdess\u00e4 Bon Jovin kertos\u00e4ett\u00e4.<\/p>\n

Itse en olisi kehdannutkaan tehd\u00e4 n\u00e4in tarttuvaa ja popkeinoja toisintavaa kertos\u00e4keen melodiaa harmonioineen, ellei asia olisi ollut niin painavaa; kaikki keinot ovat sallittuja<\/span><\/a> oikean asian puolesta.<\/p>\n

Muuten: Jokivarsilla harrilla tarkoitettaan yleens\u00e4 harjusta<\/span><\/a>, t\u00e4t\u00e4 mainiota koskiemme asukkia, joten laulun harrin leski voi olla my\u00f6s toinen harri. Ja jos sill\u00e4 on simaa, niin se on todenn\u00e4k\u00f6isesti jokivett\u00e4.<\/p>\n

Viina-Jaken mahtava soolo biisin lopussa on soitettu 10 w Harley Benton -vahvistimella ja lasten s\u00e4hk\u00f6kitaralla. Ei kuulosta silti pienimuotoiselta. Iil\u00e4inen purkaa siin\u00e4 kansansa katkeruutta voimayhti\u00f6it\u00e4 kohtaan tulisella juoksutuksella.<\/p>\n

Kappaleen alun nais\u00e4\u00e4ni on Mika Ronkaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Viimeiset Vuotoksella p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n Impi Schroderuksen elokuvassa sanomaa ja oikeasti totta.<\/p>\n

Tutkimusmatkailua koskiensuojelun ja voimalayhti\u00f6iden historiaan voi aloittaa vaikkapa seuraavista linkeist\u00e4:<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

http:\/\/www.iijoensuojeluyhdistys.net\/<\/span><\/a><\/p>\n

http:\/\/www.reinorinne.com\/koskisota\/index.html<\/span><\/a><\/p>\n

http:\/\/www.environment.fi\/default.asp?node=25598&lan=FI<\/span><\/a><\/p>\n

http:\/\/yle.fi\/alueet\/teksti\/lappi\/2010\/04\/takkula_erillispaatos_vuotoksesta_1624131.html<\/span><\/a><\/p>\n

http:\/\/www.lapinkansa.fi\/cs\/Satellite\/Mielipide\/1194610314838\/artikkeli\/vuotos+ei+kollaja+kylla.html<\/span><\/a><\/p>\n


\n<\/span><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jokisuuta kohti -laulu saattaisi soida Miss Kollajan maisemissa jokivarsilla, mutta saattaa se tapahtua vaikka jossain moottoriteiden virroissa ja huoltoasemien bensapumpuissakin. Tai olla autiosaarilla lautturina.<\/p>\n

Vet\u00e4ydyin elokuussa 2009 er\u00e4maan rauhaan tekem\u00e4\u00e4n lauluja latvavesille. Jotenkin olin onnistunut saamaan mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 (mit\u00e4 vittua?) haavan vasempaan etusormeeni ja kitarasointuja piti ottaa ilman etusormea. E-molli, C-duuri ja D alkoivat kuullostaa vajaina Neil Youngilta, joten illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 m\u00f6kkiin alkoi tarinaa synty\u00e4.<\/p>\n

Mietin ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n voisi olla semmoista vanhaa REM-henkist\u00e4 lennokasta mandoliinihommaa, mutta eih\u00e4n se onnistunut ilman etusormea, niinp\u00e4 kappale alkoi muistuttaa suurta seesteist\u00e4 virtaa<\/span><\/a> jossain Volga- tai Vienajoella Per\u00e4meren ja Tyynen valtameren v\u00e4lill\u00e4. Onneksi sain kehitelty\u00e4 lauluun virran keskelle karikon, kohottavan ja kirkkaan c-osan, jossa on jopa se 4. sointu. Se on G.<\/p>\n